Lyhyesti darwinismista ja Darwinismista

En ole tässä blogissa puhunut juuri ollenkaan evoluutiosta, joten sanonpa siitä nyt muutaman sanasen. Aloitan hyvin suorasti: mielestäni kristittyjen ei tulisi kritisoida evoluutioteoriaa. Ainakaan kovin kevyin perustein. Jos joku alkaa kritisoida ”Raamatun nimissä” erästä tämän päivän tärkeimpää tieteellistä teoriaa ja ei tiedä aiheesta tarpeeksi, niin tästä voi seurata vain huonoja asioita. Ainakin uskallan sanoa, että evoluution kritiikin välttämätön ehto on evoluutiobiologian vankka tuntemus.

  

En nyt ala sen syvemmin analysoimaan Genesiksen tulkitsemista. Sanottakoon vain se, että jo Augustinus (n. 1500 vuotta ennen Darwinia) painotti, että Genesiksen yli-literalistinen tulkinta on virhe. Luomiskertomus per se ei siis millään tavalla mielestäni tue kreationistien tarinoita.

   

Mielestäni kristittyjen ei tulisi taistella tämän päivän tieteellistä konsensusta vastaan. Geologinen ja astronominen todistusaineisto puoltaa vahvasti sitä, että universumi on noin 13,8 mrd vuotta vanha, joten tämän hetken tietojemme perusteella tämä on todennäköisesti totta. Samoin on todennäköistä, että eläinpopulaatiot (ihmiset mukaan luettuna) ovat polveutuneet yhteisestä kantaisästä (tai yhteisistä kantaisistä). Ainoa tekijä nykyisessä neo-darwinistisessa konsensuksessa, joka epäilyttää hieman minua, on se, että ovatko satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta itsessään riittäviä selittämään koko mittavan elämän monimuotoisuuden evoluution. Käsittääkseni tieteellisessä yhteisössäkin on tällä hetkellä debattia siitä, että riittääkö luonnonvalinta selittämään elämän evoluution vai tarvitsemmeko kenties jotain lisää. Toisin sanoen, ei ole selvää, että voivatko mutaatiot ja luonnonvalinnan suodatin pelkästään selittää makroevolutiiviset hyppäykset. Mutta jos joku haluaa neo-darwinistisen modernin synteesin mekanismien puutteellisuudesta kehitellä argumenttia darwinismia vastaan, niin tämän täytyy siis olla hyvinkin vahvasti perillä relevantista biologiasta. Minä en ole; joten en ala argumentoimaan darwinismia vastaan sen enempää.

  

Mutta vaikka en halua argumentoida darwinismia vastaan, niin olen vahvasti Darwinismin kriitikko. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka biologinen evoluutioteoria kenties selittää eläinpopulaatioiden biologisten organismien syntymisen ja kehittymisen, niin se ei silti missään nimessä selitä mitään sen enempää. Darwinismi (isolla D:llä) väittää, että voimme jatkaa biologisen evoluutioteorian selitysvoimaa koko olemassaolon ja ihmisen tietoisuuden, vapauden, moraalin ja luonnon selittämiseen (á la Dawkins ja Dennett). Tällaista metafyysistä ultra-Darwinismia minä vastustan vahvasti. Sillä ultra-Darwinismilla on kutakuinkin yhtä paljon tekemistä tieteen kanssa kuin Richard Dawkinsilla on tekemistä filosofian kanssa; eli ei yhtään mitään. Ultra-Darwinismi on puhtaasti naturalistisen evoluutioteorian filosofinen ja metafyysinen jatke, jolla ei ole yhtään mitään tieteellisiä perusteluita ja joka voidaan osoittaa epämielekkääksi varsin vakuuttavasti filosofisin perustein.

   

Joten: tieteellinen ja biologinen evoluutioteoria on teoria eläinpopulaatioiden biologisten ruumiiden kehittymisestä. Tätä kristittyjen ei mielestäni tulisi sen enempää vastustaa, ainakaan teologisin perustein. Jos joku alan ammattilainen katsoo, että hänellä on vakuuttavia tieteellisiä argumentteja evoluutioteoriaa vastaan, niin siitä vain kritisoimaan. Mutta kannattaa pistää luotiliivit päälle. Mielestäni vakuuttava keissi teismin puolesta voidaan tehdä täysin ilman viittauksia biologiseen evoluutioteoriaan, joten en näe tätä itse viisaana tienä. Mutta biologisen evoluutioteorian filosofista ja ideologista jatketta, ”ultra-Darwinismia”, kristittyjen tulisi vastustaa. Ei siksi, että se on ”epäkristillistä”, vaan siksi, että se on väärässä. Ja se voidaan osoittaa rationaalisin perustein olevan väärässä.

    

Charles Taliaferro ja Jil Evans ehdottavat kirjassaan The Image in Mind: Theism, Naturalism and the Imagination, että meidän tulisi erotella toisistaan (filosofisessa mielessä) ”naturalistinen evoluutio” ja ”teistinen evoluutio”. Olen samaa mieltä. Naturalistinen evoluutio voi pitää sisällään hyvinkin evoluutioteorian ultra-Darwinistisen jatkeen. Mutta teistinen evoluutio hyväksyy tieteellisen evoluutioteorian, hyläten kuitenkin filosofisen naturalistisen tarinan, joka siihen usein liitetään. Teistisen evoluution mukaan organismipopulaatioiden asteittainen kehittyminen on osa Jumalan hyvää luomistyötä. Tästä näkökulmasta voimme selittää sekä evoluutiobiologisen todistusaineiston yhteisestä kantaisästä, luonnonvalinnasta, yms., että kokemuksellisen ja filosofisen aineiston kosmoksen kontingenssista, järjestyksestä sekä ihmispersoonien redusoimattomuudesta. Nyt puhun ”evoluutiosta” siis hieman laajemmassa mielessä; tieteellisen evoluutioteorianhan pitäisi olla ”neutraali” tällaisten metafyysisten pohdintojen suhteen. No, oli tai ei, niin ainakaan evoluutioteoreetikot usein eivät ole neutraaleja filosofisesti. Ja jos puhumme ”evoluutiosta” tässä laajemmassa filosofisessa mielessä, niin ”naturalistinen evoluutio” á la Dawkins, Coyne ja Dennett on hyvin, hyvin erilainen näkemys, kuin ”teistinen evoluutio” á la Swinburne, Taliaferro ja van Inwagen.

Kategoria(t): evoluutio, Naturalismin kritiikki, Teismin kritiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

18 vastausta artikkeliin: Lyhyesti darwinismista ja Darwinismista

  1. V.H. sanoo:

    Näin nopeasti ajateltuna, mielestäni Raamatun luomiskertomus ja evoluutioteoria on aika helposti sulautettavissa yhteen. Jos nyt ajatellaan evoluutioteorian mukaan, niin meressä syntyi elämä joka sitten siirtyi maalle. Ja ensiksi tietysti oli kasvit ennen eläimiä. Ja maaeläimistä viimeisimpänä tuli ihminen.
    Ja sitten kun vertaa Raamatun näkemykseen, niin en ainakaan näe mitään järkyttävän suurta eroa tässä järjestyksessä. Ja ajallisestikin ajateltuna Jumalan päivät eivät ole välttämättä ihmisen päivän pituisia. Tietenkään tässä nyt en ota kantaa tähän mainitsemaasi Ultra-Darwinismiin.
    Olenko aivan hukassa? 😀

    • no Bruce H Lipton on kirjoittanut kirja Ajatuksen biologia. Lipton kait on lääkäri ja solubiologi. Hän on facebookissakin. Hänen käsityksensä on, että viestit ympäristöstä määräävät ja muokkaavat geenien toimintaa ja geenit tekevät proteiinit ja nämä proteiinit sisältävät sitten ympäristön viestien sisällön. Solukalvo on solun aivot ja tuma on vain muistikortti ja sukurauhanen. Ihmisen identtiteetti perustuu ympäristön viesteihin. Bruce asuu USA

  2. T. Ilari sanoo:

    Jep. Et ole yhtään hukassa.

    Genesiksen ja luomispäivien tulkinnasta on olemassa vaikka kuinka monta erilaista versiota, enkä ole tähän aiheeseen kauheasti tutustunut. Mutta kannatan mainitsemaasi näkemystä, jonka mukaan luomispäivät ovat ajanjaksoja, eivätkä 24h päiviä. Tästä näkökulmasta voisimme sanoa, että seitsemäs ”päivä”, joka ei koskaan sulkeudu (ei löydy jaetta ”ja näin meni seitsemäs päivä”), on käynnissä tälläkin hetkellä.

    Mutta en siis lähde tähän sen enempää, koska en tiedä asiasta tarpeeksi.

  3. Olli sanoo:

    Kohtuullisen hyvin evoluutioteoriaa ja evoluutiopsykologiaakin ymmärtävänä en oikein hahmota näkemystäsi siitä, että ”naturalistisen” ja ”teistisen” evoluutioteorian välillä olisi joku ratkaisematon ristiriita. Mielestäni monet evoluutiopsykologiset teoriat tarjoavat erinomaisen ”alustan” mielen ja tietoisuudenkin emergensseille, sulkematta millään tavalla pois jumalallisen suunnitelman mahdollisuutta. Ja se mitä kutsutaan kuolemattomaksi sieluksi, voisi hyvin edustaa sitä primaaristi materian varaan rakentunutta tietoisuuttamme, joka saa armosta uuden, paremman, jumalallisen alustan.

    • No ihmisen mieli taas muodostuu Bruce H Liptonin mukaan(kirja Ajatuksen biologia) siten, että meillä on limbinen järjestelmä joka luo järjestelmän , joka muu kemialliset viestit meissä aistimukseksi ja tällai tietoinen mielemme lukee ne tunteiksi. Kirjassa Lipton kertoo tarkemmin asian. Lipton käsittää sen miten mieli muodostuu ihmisellä

      • Siis limbinen järjestelmä luo järjestelmän,joka muuttaa kemialliset viestit meille aistiukseksi ja sillai voimme tuntea asioista

      • Limbinen järjestelmä siis muuttaa järjestelmänsä avulla kemialliset viestit meille aistimukseksi ja sillai voimme tuntea asioita. Korjaus. Mieli syntyy koordinoivien viestien sarjasta, siitä mieli nousee ihmisellä

  4. T. Ilari sanoo:

    Olli,

    kuten jutussa mainitsin, tarkoitin ’naturalistisella’ ja ’teistisellä’ evoluutiolla filosofista ja laajaa näkemystä koko kosmoksesta. Naturalismin mukaan tietoisuus, tarkoitus ja arvot ovat redusoitavissa ei-mentaalisiin, deterministisiin, mekanistisiin ja arvottomiin tekijöihin; teistisessä maailmankuvassa taas mentaalisuus, vapaus, arvot ja teleologia ovat ultimaalista. Jos tässä ei ole ristiriitaa, niin sitten ei ole missään.

    Ja painotan siis vielä, että evoluutio sinänsä ei kerro mitään kosmoksen ultimaalisesta perustasta. Erilaiset filosofiat, kuten naturalismi ja teismi, kertovat.

  5. Olli sanoo:

    Pelkäänpä pahoin, että olet nyt haukkumassa väärää puuta, mikä puolestaan syö uskottavuutta muilta (osin erinomaisiltakin) teismiä puoltavilta argumenteiltasi. Esim. tietoisuuden ja moraalin emergenssi voidaan aika helpostikin selittää evoluutioteoriasta käsin. On kuitenkin muistettava, ettei tällöin enää puhuta pelkästä biologisesta evoluutiosta vaan siihen pohjaavasta ja ”omaa elämäänsä elävästä” kulttuurievoluutiosta. Jos perehdyt evoluutiopsykologiaa käsittelevään kirjallisuuteen, tiedät mitä tarkoitan.

    Ja silti, tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö kaiken (siis myös evoluution) ultimaalinen perusta voisi olla jumalallinen.

  6. T. Ilari sanoo:

    Nyt meidän täytyy sitten olla vahvastikin eri mieltä, Olli. Biologinen evoluutio ei kerro yhtään mitään tietoisuudesta tai moraalista (se on teoria organismien fysikaalisten ruumiden kehittymisestä); kulttuurievoluutio taas olettaa päästääkseen käyntiin tietoisuuden olemassaolon, ei selitä sitä.

    Se, miten tietoinen kokemus voi nousta ei-tietoisesta, mekanistisesta aineesta on täysi mysteeri, joka ei ole valjennut sen enempää evoluutiopsykologeille kuin mielenfilosofeille tai kognitiotieteilijöillekään. Dualististen filosofien mukaan mielen ja aineen välillä on laadullinen eroavaisuus, jolloin tietoisuus ei yksinkertaisesti voi nousta ei-tietoisesta aineesta, piste. Tämän päivän mielen filosofia on täynnä tämänkaltaisia anti-materialistisia argumentteja (esim. Chalmers, Nagel, Searle, Strawson, Jackson).

    Totta kai on olemassa vaikka kuinka monta materialistista (komputationalistista, funktionalistista) teoriaa, mutta ne kaikki epäonnistuvat täysin selittämään tietoisuuden ”kovan ongelman”.

    Korjaa alaa paremmin tuntevana jos olen väärässä, mutta eikö evoluutiopsykologinen tutkimus (kuten neurotiede) lähes poikkeuksetta oleta (ei argumentoi) materialismin tietoisuuden suhteen? Minä olen monien mielen filosofien tavoin hyvin, hyvin kriittinen materialismia kohtaan.

  7. Olli sanoo:

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että aineen ja mielen välillä on perustava laadullinen ero. Mutta niin on ei-elollisen ja elollisen luonnonkin välillä. Ja silti jälkimmäisen perusta on edellisessä. Ymmärtääkseni tietoisuuskaan (tai mitä sillä lopulta tarkoitetaankaan) ei ole jotakin joka on tai joka ei ole. Vaikkapa ihmislapselle sellainen kehittyy pikkuhiljaa, asteittain. Vastasyntynyttä vauvaa ei kai voi pitää erityisen tietoisena olentona. Osaavatko dualistiset filosofit kertoa, millä hetkellä se tietoisuus vauvaan putkahtaa ja mistä se tulee? Toisaalta myös joidenkin eläinten (ihmisapinat, mahdollisesti valaat ja varislinnut jne.) arvellaan olevan ainakin jossain määrin tietoisia omasta olemassolostaan ja erillisyydestään. Omistavatko ne tietoisuuden dualistien tarkoittamassa mielessä? Onko niillä sielu? Ovatko sielu ja tietoisuus jotenkin rinnastettavia?

    Väitän siis edelleen, että tietoisuus emergoituu neurobiologisista ilmiöistä. Tämä siitä huolimatta, ettei sitä voida niihin enää palauttaa. Sama koskee myös kulttuurievoluutiota, joka takuulla linkittyy tiiviisti myös yksilöiden tietoisuuden (asteittaiseen) kehittymiseen.

    Pahoittelen sitä, että tässä esittämäni kysymykset ovat hiukan provosoivia. Se ei ole tarkoitukseni. Esitän ne oikeasta mielenkiinnosta.

  8. T. Ilari sanoo:

    Hyviä kysymyksiä Olli, ei ollenkaan provosoivia.

    Kokemuksellisuus tai kyky kokea ’kvalioita’ joko on tai ei. Intentionaalisuus tai ’johonkin suuntautuneisuus’ joko on tai ei. Kasvit ja ötökät eivät omaa kumpaakaan; nisäkkäät todennäköisesti omaavat ainakin ensimmäisen. Eli ei-ihimillisillä eläimilläkin hyvin todennäköisesti on tietoisuutta. Totta kai koirilla ja pikkuvauvoilla on eriasteista tietoisuutta kuin aikuisilla ihmisillä, mutta laadullisesti kyseessä on samanlaatuinen ilmiö. Mutta ei-tietoisen aineen ja tietoisuuden välillä on laadullinen ero.

    Substanssidualismin mukaan sielu ja ruumis ovat ontologisesti erillisiä substansseja (ominaisuus- tai tapahtumadualismin mukaan materiaalisilla aivoilla on sekä mentaalisia että fysikaalisia ominaisuuksia). Tästä näkökulmasta sielu on mentaalinen substanssi, joka on mentaalisten eli tietoisten tilojen subjekti. Ja jos mentaalinen substanssi eli sielu tarvitaan selittämään ihmisten tietoisuutta, niin se tarvitaan myös selittämään ei-inhimillisten eläinten tietoisuutta.

    Sielu voi hyvinkin emergoitua aivoista, kun ne saavuttavat tarpeeksi monimutkaisen tason. Mutta debatin pääpointti on kuitenkin se, että mentaalinen subjekti (sielu) on ontologisesti erillinen fysikaalisista aivoista, vaikka jälkimmäinen aiheuttaisi ensimmäisen.

    On hyvä erottaa toisistaan ns. ’heikko emergenssi’ ja ’radikaali emergenssi’. Elävän emergenssi ei-elävästä, kuten myös monet muut tieteen tutkimat emergentit ilmiöt ovat nimenomaan heikon emergenssin instansseja; jos tiedämme kaiken alemman tason ilmiöistä, niin uusi emergentti ilmiö ei ole kovin yllättävää. Mutta radikaalin emergenssin tapauksessa uusi, emergentti ilmiö on jotain täysin uutta, ennalta arvaamatonta ja mysteeristä. Dualistien mukaan tietoisuuden emergenssi on nimenomaan radikaalia, ja radikaali emergenssi on mahdotonta. (David Chalmers – naturalistinen ominausuusdualisti – selittää tietoisuuden ”vahvan” tai radikaalin emergenssin mahdottomuutta hyvin tässä videossa.)

    Perusteita sille, miksi tietoisuutta ei voida redusoida neurobiologiaan, löytyy esim. linkittämästäni kirjoituksesta ’Materialismi kukistettu?’. Vetoaminen emergenssiin taas kuulostaa minulle joltain ihmeen tapaiselta, koska tietoisuuden emergenssi on radikaalia. Jos siis myönnät että tietoisuutta ei voida redusoida aivoihin ja väität silti, että se jotenkin ’emergoituu’ niistä joka tapauksessa, niin et ole mielestäni tarjonnut selitystä tietoisuudelle, vaan vedonnut johonkin ihmeen kaltaiseen.

  9. Olli sanoo:

    Tsekkasin Chalmers-linkin. Ymmärsin pointin, mutten vakuuttunut. Joudun omassa työssäni tämän tästä näkemään, miten hataralla pohjalla ja miten epämääräinen juttu se ihmisen tietoisuus onkaan. Jokainen meistä joutuu tekemään valtavasti mentaalista työtä säilyttääkseen kokemuksen ”minänsä” edes jonkilaisesta koherenssista ja jatkuvuudesta. Onko tietoisuuden emergoituminen ei-tietoisesta todellakin radikaalimpi juttu kuin elämän emergoituminen ei-elävästä. En tiedä, epäilen.

  10. Olli sanoo:

    Lisäisin vielä edelliseen, että edes jonkinasteisen tietoisuuden esiintyminen millä tahansa muulla eläimellä puhuu aika selvästi radikaalia emergenssiä vastaan. Esimerkiksi ihmisen ja variksen evolutiiviset polut ovat eronneet jo satoja miljoonia vuosia sitten (linnuthan polveutuvat dinosauruksista ja nisäkkäät jonkinlaisista nisäkäsliskoista). Yhteiset ”kantaisämme ja äitimme” eivät takuuvarmasti ole olleet tietoisia olentoja. Jos varis omaa (kuten ilmeisesti omaa) edes jonkiasteista tietoisuutta, on tämä sama tietoisuuden ilmaantumisen mahdoton ihme tapahtunut ainakin kahdesti. Ja niin edelleen…

    Väitän siis, että tietoisuuden ilmaantuminen evoluution saatossa on ollut asteittaista ja ehkä jopa vääjäämätöntä. Se siis edustaa sitä heikkoa emergenssiä.

  11. T. Ilari sanoo:

    Kun puhut ”kahden” tietoisuuden ilmestymisestä, väärinymmärrät positioni. Mainitsin jo, että ei-inhimillisillä eläimillä (kuten variksilla) tod.näk. on tietoisuutta. Toisin kuin väität, tämä ei ole minkäänlainen ongelma dualismille. Kuten olen jo sanonut, aivot voivat hyvin aiheuttaa tietoisuuden ilmestymisen. Näin on odotettavaa, että vähemmän kehittyneet aivot omaavilla on vähemmän tietoisuutta kuin korkeammin kehittyneillä. Minulle aivojen ja sitä myötä tietoisuuden evoluutio ei ole mikään ongelma, kunhan tietoisuutta on olemassa. Skinnerin sanoin, “evolutionary theorists have suggested that ‘conscious intelligence’ is an evolved trait, but they have never shown how a nonphysical variation could arise to be selected by physical contingencies of survival.” Eli ongelma on siinä, että kuinka ei-fysikaalinen ja tietoinen variaatio voi tulla keskelle evoluutiota ensi sijassa. Jos Chalmers ja kumppanit ovat oikeassa, niin tässä on periaatteellinen filosofinen ongelma, jonka mukaan täysin ei-tietoisista ja mekanistista prosesseista ei voi nousta tietoisia tiloja.

    En siis ole tietoisuuden evoluutiota vastaan millään tavalla, kunhan meillä on tietoisuutta ensi sijassa. Nyt täytyykin kysyä, että minkälaisessa universumissa mielen ja tietoisuuden evoluutio on mahdollista. Argumenttini on, että täysin naturalistisessa universumissa tämä on mahdotonta, koska ei-tietoiset prosessit eivät voi tuottaa tietoisia. Eräs vaihtoehto olisi sanoa, että ”ei-tietoisissa” prosesseissa on tietoisuuta potentiaalisesti läsnä. Tämä Chalmersinkin ehdottama vaihtoehto kuitenkin hylkää naturalismin ja menee panpsykismin puolelle.

    Se, miten tietoisuus voi nousta keskelle evolutiivista polkua ensi sijassa on kysymys, johon sen enempää evoluutiopsykologia tai neurotiedekään ei voi antaa minkäänlaista vastausta. Usein tämän alan ihmiset vain olettavat, että koska olemme nyt tietoisia ja olemme evoluution tulosta, niin tietoisuuskin on täysin selitettävissä evolutiivisesti. Tämä vastaus kuitenkin anoo kysymystä olettamalla naturalismin, eikä se arvosta tarpeeksi sitä periaatteellista filosofista aukkoa, mitä tietoisen kokemuksen ja sähkökemiallisten reaktioiden välillä on.

    Kuten sanottua, kysyt hyviä kysymyksiä. Tulen varmaan kirjoittamaan tästä lähiaikoina enemmän ja pyrin argumentoimaan kantani selkeämmin.

  12. Olli sanoo:

    En vieläkään ymmärrä, mikseivät ei-tietoiset prosessit voisi tuottaa tietoisia prosesseja. Sen myönnän, että ymmärtämöttömyyteni voi johtua filosofisen tietämykseni pinnallisuudesta. Voi myös olla, että uskontofilosofisesta ja neurobiologisesta perspektiivistä koko tietoisuuskäsite ymmärretään eri tavoin, ja että puhumme näin ollen hiukan eri asioista.

    Itse asiassa olisi hienoa, jos tietoisuus todellakin olisi jotakin materasta täysin erillistä ja jopa riippumatonta. Jos joku sen uskottavasti osoittaaa, olisivat implikaatiot kai huikeat.

  13. T. Ilari sanoo:

    Eräs sen implikaatio on, että meillä on vahva argumentti teismin puolesta 🙂

    Keskustelu kanssasi on antanut minulle motivaatiota argumentoida vahvan emergenssin mahdottomuus selkeämmin ja paremmin. Tulen kirjoittamaan tästä aiheesta jonkun jutun lähitulevaisuudessa, missä pyrin perustelemaan ”mikseivät ei-tietoiset prosessit voisi tuottaa tietoisia prosesseja”.

    Stay tuned.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s