Vulgaari uusateismi ja nimittely

Yleensä kun ajattelen ja opiskelen uskonnon- filosofisia asioita, kohtaan ainoastaan sellaista materiaalia, missä kaikkia näkemyksiä (ja niiden esittäjiä) kohdellaan kunnioittavasti – vaikkakin eri näkemyksien puolesta ja vastaan argumentoidaan, joskus hyvinkin voimakkaasti ja kiihkeästi. Aina silloin tällöin kuitenkin tämä akateeminen kuplani puhkeaa. Joissain piireissä nykypäivänä kun on niin kovin muodikasta olla kohtelematta nimenomaan uskonnollisia ja teistisiä näkemyksiä sekä niiden esittäjiä kunnioittavasti. Tällaisissa hitchkinsilaisissa piireissä teologis-filosofinen tietämättömyys tuntuisi olevan kunnioitettava hyve. Siksi London School of Economics -yliopiston eurooppalaisen ajattelun professori John Gray onkin todennut, että nykyään jotkut aikamme oppineista ”ylpeilevät sillä, että he ovat tietämättömiä teologiasta” [1]. Uskonnollisten näkemysten ja ihmisten nimittely toimii taas näiden itsejulistautuneiden ”välkkyjen” pyhänä velvollisuutena. Tapio Puolimatka siteeraa monia esimerkkejä tällaisesta käsittämättömästä uus-ateismista kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Eräät mahtavimmat esimerkit tulevat Itä-Suomen yliopistossa työskentelevän terveydenhuollon tohtorin, Markku Myllykankaan, suusta:

 

Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa. [2]

 

Minä en ole väittänyt, ettei Jumalaa voi olla olemassa, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Yhtä hyvin se voi olla lentävä spagettihirviö tai minä voin olla se jumala. Ne on ihan samalla viivalla. [3]

 

Ja henkilökohtainen suosikkini:

 

Uskikset, pitäkää myrkyllinen taikauskonne, mutta pitäkää niljakkaat näppinne erossa tieteestä! Fundamentalismille on lyötävä luu kurkkuun. Suomi on säästettävä kristittyjen fasismin kusetukselta sekä varsinkin naisiin ja lapsiin kohdistuvalta väkivallalta. Hiippakunnassa tyhmyys tiivistyy. [4]

 

Priceless.

 

Teistit ja etenkin kristityt ovat siis ”uskiksia”, ”fundamentalisteja” ja ”fasisteja”, joilla on ”niljakkaat näpit”; jotka ”kusettavat”, jotka ovat tyhmiä ja joiden näkemykset ovat episteemisesti samalla viivalla sen kanssa, että uskoisi Markku Myllykankaan olevan Jumala; jotka ovat väkivaltaisia varsinkin naisia ja lapsia kohtaan ja joiden näkemykset ansaitsevat ”ainoastaan pilkkaa”.

  

Miten teistin ja kristityn tulisi suhtautua tällaiseen? Yleensä olen jättänyt tämän kaltaisen ’vulgaarin’ (eli ’sivistymättömän’, ’alatyylisen’ tai ’rivon’) uus-ateismin huomioimatta. Se on niin naurettavaa, tietämätöntä ja epäkunnioittavaa, että se tulisi jättää omaan arvoonsa. Antony Flew kutsui Richard Dawkinksia kerran ”sekulaariksi fanaatikoksi” (a secularist bigot) [5] ja tämä on hyvä termi vulgaarille uus-ateismille yleensäkin.  Mutta jos jollain on tarpeeksi malttia, niin voisihan sitä yrittää jotain vastatakin. Tässä eräs esimerkki:

 

Jos vulgaari uus-ateisti haluaa nimittelynsä toimivan argumenttina teistiä vastaan, niin silloin häntä voidaan opastaa kertaamaan argumentoimisen virhepäätelmiä. Jos uus-ateisti pilkkaa teistisen näkemyksen esittäjää ja katsoo tämän toimivan argumenttina teismiä vastaan, niin silloin häntä kannattaa muistuttaa tästä virhepäätelmästä. Jos hän taas nimittelee teististä näkemystä, katsoen tämän antavan hänelle voimakkaan perusteen epäillä kyseisen näkemyksen totuutta, niin silloin vulgaarin uus-ateistimme tulisi kerrata tämä virhepäätelmä.

 

Jos hän ei taas väitä nimittelynsä olevan minkäänlainen argumentti teismiä tai kristinuskoa vastaan, niin silloin hän luonnollisesti ei myöskään syyllisty kyseisiin virhepäätelmiin, sillä näihin virhepäätelmiin voi sortua ainoastaan argumenttia tehdessä. Mutta jos uus-ateistimme ei katso nimittelyn olevan minkäänlainen argumentti, niin silloin hän on päättänyt ainoastaan jakaa teistille henkilökohtaisia psykologisia tuntemuksiaan. Hän voisi yhtä lailla sanoa, että teisti on ruma. Tai jopa niin epämiellyttävä tapaus, että häntä on ainoastaan hieman kiinnostavampaa kuunnella kuin Ylen futisselostajia (vaikkakaan en usko, että edes vulgaarit uus-ateistit pitävät teistejä näin toivottomina tapauksina). Mutta se, että mitä tekemistä tällaisella henkilökohtaisten mieltymyksien raportoimisella on teismin, naturalismin, argumentoimisen tai ylipäänsä yhtään minkään kanssa, jää täydeksi mysteeriksi. Se voi olla mukavaa, hauskaa ja retorisesti tehokasta. Mutta ei se kovin relevanttia ole teismin oikeutuksen tai rationaalisuuden kannalta. (Mr. Natural kertoo meille tarkemmin, mitä uus-ateistin vulgaarit tuntemuksien osoitukset merkitsevät.)

 

Jos vulgaari uus-ateisti siis alkaa nimittelemään teismiä tai teistiä, niin hänelle voidaan vastata esimerkiksi näin: joko (1) yrität antaa tässä argumenttia teismiä vastaan tai (2) raportoit psykologisia epämieltymyksen tuntemuksiasi. Jos (1), niin ota logiikan kurssi. Jos taas (2), niin vaikka henkilökohtaiset tuntemuksesi voivatkin olla kiehtovia, niin tällä on harvinaisen vähän tekemistä teismin, argumentoimisen tai ylipäänsä yhtään minkään kanssa.

 

Uus-ateistimme voisi vastata, että teismin nimittelyn tarkoitus on osoittaa, että tällaiset näkemykset ovat vain jollakin tapaa niin irrationaalisia, evidenssin vastaisia ja typeriä, että ne eivät vain ole avoimia vaihtoehtoja. Ne ovat verrattavissa spagettihirviö- tai markku-myllykangas-on-jumala -uskomuksiin. Siksi tehokkain tapa päästä niistä eroon on niiden pilkkaaminen. Tämä vastaus on kuitenkin käsittämätön jo ainoastaan älyllisen historiamme valossa. Onko todellakin uskottavaa, että Sokrateen, Platonin, Aristoteleen, Augustinuksen, Akvinolaisen, Duns Scotuksen, Ockhamin, Descartesin, Locken, Berkeleyn, Newtonin, Kopernikuksen, Galileon, Baconin, Leibnizin, Reidin, Kantin, Jamesin, Chisholmin, Plantingan, van Inwagenin, Swinburnen, van Fraassenin, Adamsin, Ishamiin, Ellisiin ja monen muun maailmankuva on niin irrationaalinen ja typerä, että sitä voisi verrata markku-myllykangas-on-jumala –uskomukseen? Huomaa, etten nyt syyllisty tähän virhepäätelmään, koska en argumentoi, että teismi on totta siitä syystä, että näin ja noin moni ihminen on uskonut siihen. Väitteeni pikemminkin on, että on epäuskottavaa sekä älyllisesti noloa väittää sellaista näkemystä typeräksi ja ”ainoastaan pilkkaa ansaitsevaksi”, johon planeettamme älykkäimmät ihmiset ovat sekä historian saatossa että tänä päivänä uskoneet. Teistin ei siis tarvitse tässä kohtaa mennä teististen argumenttien ja luonnollisen teologian pariin (usko Jumalaan ja spagettihirviöön eivät ole ”samalla viivalla”, sillä ensimmäisen olemassaolon puolesta on evidenssiä, toisin kuin jälkimmäisen), sillä vulgaarin uus-ateistin väite ei nyt ole, että teismi on episteemisesti epätodennäköistä. Uus-ateisti väittää nyt, että teismi on niin tyhmää ja teistit niin tyhmiä, että oikea asenne teismiä ja teistejä kohtaan on pilkkaaminen. Tähän riittää oikein hyvin vastaukseksi kysyä, että ovatko sitten esimerkiksi Sokrates, Aristoteles, Newton, Leibniz, Kant, Plantinga, Swinburne ja Isham ”tyhmiä”. Onko uskottavaa, että eräs näiden filosofien ja tieteilijöiden tärkeimmistä uskomuksista, jonka puolesta he ovat antaneet lukuisia perusteita, on niin typerä, että se on episteemisesti samalla viivalla spagettihirviö-uskomuksen kanssa?

 

Ei, se ei ole uskottavaa. Joten tarvitsemme jotain muuta kuin nimittelyjä. Miten olisi argumentit?

 

Joku voisi kenties haluta vastata tuleen tulella ja nimitellä hieman myös vulgaaria uus-ateistiamme. Jos argumentit eivät kiinnosta uus-ateistia, niin nimitellään sitten toisiamme. Esimerkiksi Ed Feser tekee paikoitellen näin kirjassaan The Last Superstition: A Refutation of New Atheism. Esimerkiksi Dawkinsista Feser tokaisee näin:

 

One is almost tempted to think Dawkins´s research for the philosophical chapters of his book consisted entirely of a quick thumbing through of Philosophy for Dummies. Almost, except this: Though I haven´t read Philosophy for Dummies, I would not want to insult its author, Thomas Morris, who is a very capable philosopher indeed, and the author of several rigorous and widely esteemed academic works on technical philosophical subjects. In recent years he has turned to writing for popular audience. But since even the work in question seems not to have been ”dumbed down” enough for the Charles Simonyi Professor of the Public Understanding of Science at Oxford University, Dr. Morris might want to consider a simplified sequel aimed at the ”New Atheist” audience. He could call it Philosophy for Dawkins. [5]

 

Jos joku osaa tehdä tämän yhtä hyvin kuin Feser, niin siitä vaan. Mikään ei ole niin viihdyttävää kuin kunnon polemiikki.

 

No, ehkei tämä ole kovin ”kristillistä”. Mene ja tiedä. Käännä toinenkin poskesi ja sitä rataa…

 

Viitteet:

[1] Gray, Straw Dogs: Thoughts on Human and Other Animals, 2003, s. xii

[2] Myllykangas, ’Johtaako tiede ateismiin?’, Puolimatka-Myllykangas ”keskustelutilaisuus” Kuopion yliopistolla 11.2.2009; lainattu Puolimatka, Tiedekeskustelun avoimuuskoe, 2010, s. 223

[3] Ibid.; lainattu Puolimatka 2010, s. 292

[4] Myllykangas, ’Me ollaan apinoita’, Kuopion kaupunkilehti, 21.10.2009; lainattu Puolimatka 2010, s.121

[5] ‘Flew speaks out: professor Antony Flew reviews the God Delusion’, bethinking.org

[6] Feser, The Last Superstition, 2009, s. 76-77

Kategoria(t): Ateismin kritiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Vulgaari uusateismi ja nimittely

  1. Jani sanoo:

    Terve Ilari,

    Vastakkain asettelun vuoksi ajattelin laittaa esille esimerkin vulgaarista fanaattisesta uskonnollisuudesta. Pata kattilaa soimaa ja sitä rataa. Ilse Paakkisen kirjoitti varsin ansioituneen kirjoituksen, ainakin jos puhutaan erilaisista argumentaatiovirheistä, yleistyksistä jne.

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Uusateismista+puuttuu+muu+sis%C3%A4lt%C3%B6/1135253394537

    Juttu on uskomattoman huono subjektiivisuudessaan ja uskonnollisessa sokeudessaan. Paakkinen kai yritti erottaa uusateismin ateismista, mutta henkilökohtaisesti pidän kaikkea ateismia ateismina. Ateismiksi katson uskon puutteen.

  2. Jimi sanoo:

    Kieltämättä hyvää tekstiä, jos unohdetaan että sivistyneisyys ei voi koskaan kulkea käsi kädessä uskon kanssa. Olen hyvin samoilla linjoilla Myllykankaan kanssa mutta jokseenkin erilaisilla perusteilla ja vaikuttimilla.

    Kuten hyvin tiedetään, ei raamattu ja kristinusko, saati mikään muukaan uskonto, ero ”lentävästä spagettihirviöstä” millään tavalla. Kiristinuskoa ei käytännössä ollut ennen 325 pidettyä Nikean kirkolliskokousta, jossa määriteltiin kyseisen uskonnon puitteet ja luotiin satukirja nimeltä raamattu. 300-luvun taitteessa vallanpitäjät tarvitsivat uuden keinon hallita massoja. Tästä tilauksesta syntyi kristinusko joka sittemmin on johtanut sellaisiin iloisiin tapahtumiin kuten pimeä keskiaika, ristiretket, inkvisitiot ja tuoreimpana ”sota terroria vastaa” joka sekin toteutettiin kristillisen jumalan suojeluksessa.

    Kristinusko perustuu samaan astroteologiseen oppiin, johon kaikki muutkin aurinkokeskeiset uskonnot perustuvat; aurinko on vain korvattu Jeesuksella mutta kaikki symboliikka on lainattu suoraan ”pakanallisista opeista” raamatun tarinoita myöten.
    Yksikään varteenotettava historioitsija tuolta aikakaudelta ei ole kirjoittanut raamatun tapahtumista tai henkilöistä kolmea roomalaista historioitsijaa lukuun ottamatta, jotka toimivat suoraan Konstantinus Suuren alaisuudessa.

    Sivistynyt ja intellektuelli yksilö ymmärtää uskonnon perusluonteen; sen ettei sillä ole evidentistä substanssia muuta uskovien yksilöiden fanaattisesti julistama deluusionaalinen, pseudorealistinen sisältö.

    Täten on erittäin vaikea nähdä pienintäkään syytä suhtautua kunnioittavasti uskonnollista yhteisöä ja uskovaisia kohtaan.

  3. Paluuviite: vulgaari teologia | boställe

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s